marihan

25 vuotta sitten syntyi pieni mustatukkainen tyttö. Äidin ja isän ensimmäinen lapsi. Tämä pieni tyttö kasvoi maalla vanhassa talossa vanhempiensa, siskonsa ja veljensä kanssa. Perheen pullantuoksuisessa kodissa oli elämää, pihalta kuului naurua, puhetta, musiikkia ja välillä myöskin itkua ja huutoa kun sisarukset eivät aina olleet samaa mieltä asioista. Tästä tytöstä kasvoi nuori nainen joka nyt elää omaa aikuista elämäänsä, ja muistelee lämmöllä lapsuudenkotiansa, josta on kertynyt hienoja muistoja enemmän kuin koskaan olisin voinut kuvitella.

Vuonna 2007  tuo nuori nainen muutti vanhaan taloon rakkaan merimiehensä kanssa. Tässä kodissa ei tuoksunut pulla, mutta keittiön pöydän ääressä kerrottiin monet hauskat jutut  ja ystävien kanssa vietettiin iloisia hetkiä. Kauniita muistoja kertyi paljon, ja näitä kauniita muistoja tämä tyttö muistelee hymyssä suin koko loppuelämänsä.

Tammikuussa 2013 alkoivat uudet tuulet puhaltamaan, kun  merimiehen kanssa tuli muutto uuteen kaupunkiin, tällä kertaa Turkuun. Elämä muuttui kertaheitolla, vaihtui koti, vaihtui työpaikka ja lisäksi sydänystävät sekä perhe jäivät entiselle asuinpaikkakunnalle. Alkoi uusi kappale elämän kirjassa.

Onkohan tulevaisuuden koti myös täällä, vai kaipaako sydäni jossain vaiheessa takaisin rakkaiden luo,  sitä ei vielä osaa sanoa. Tällä hetkellä elän elämääni päivä kerrallaan, ja iloitsen siitä että en tiedä miltä huominen näyttää.

“What day is it?”
”It’s today,” squeaked Piglet.
”My favorite day,” said Pooh. 
~A.A. Milne~

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s